torstai 3. marraskuuta 2016

Kajakilla Kiinaan

Kajakki bongattu, Kajaanin linnassa tavataan.
Koulun peliprojekteihin voi suhtautua monella tapaa. Niissä ei ole taloudellista riskiä, pelin ei tarvitse menestyä kaupallisesti ja loppupeleissä riittää, että oppii uusia asioita tai saa vähintään kurssimerkinnän. Vaihtoehtoisesti tämän riskittömyyden voi kääntää siten, että tekee pelejä joita muut eivät uskalla taloudellisten riskien takia tehdä. Virtual Reality -pelit ovat toistaiseksi sellainen osa-alue.

Koulun kesäprojektina (vaihtoporukasta mukana Teemu ja Marko) prototyyppasimme pelin nimeltä Nemesis Perspective. Pelissä HTC Viven virtual reality varusteilla pelaava pelaaja omaksuu massiivisen hirviön roolin ja taistelee perinteistä konsolipelaajaa vastaan lokaalisti. Peli rikkoo rajoja kääntämällä perinteisen Boss Battle tilanteen ympäri tehden vihollispomosta päähenkilön, mutta jatkaa rajojen rikkomista päästämällä VR-varusteita käyttämättömän pelaajan mukaan pelielämykseen.

Nemesis Perspective

Nemesis Perspective voitti syyskuussa 2016 Pocketgamerin Big VR Indie Pitch -kilpailun ja sai sitä kautta Suomen VR-osaajien huomion. Pelin konsepti oli niin hyvä, että sen siivittämänä tiimin jäsenet ovat päässeet kertomaan siitä mm. Ruotsiin, Ranskaan ja nyt Kiinaan. Teemun ja Markon Kiinan reissu oli FIVR:n sponsoroima matka esittelemään peliä ja Suomen VR osaamista Slush Shanghai -tapahtumaan.

Marko hotellin edessä jäätelöllä.

Kiina on jännä maa. Reissumme kohteena oli Shanghain kaupunki ja emme sieltä Transit Visan vuoksi saaneet poistua ( tosin ei matkailulle kyllä ollut aikaakaan aikataulun puolesta ). Ensin matkasimme Pudongin lentokentältä Maglev-junalla 300km/h vauhtia Shanghaihin ja sieltä metrolla matkustaen hotellin lähistölle.

Hotellille kävellessä alkoivat Kiinan veikeydet näkyä. Ihmiset tupakoivat missä vaan, autot tööttäilivät jatkuvasti, liikennevalojen merkitys oli lähinnä viittellinen, koirat ulostelivat ympäri katuja ja ihmiset astuivat ulos ruokapaikoista ja alkoivat virtsata autotielle. Internetin käyttökin oli vaikeaa koska esimerkiksi Googlen, Twitterin ja Facebookin käyttö on estetty Kiinassa ( tosin kikkailuilla niistäkin pääsi ympäri ). Kyllähän se Japanin jälkeen hieman hämmensi.

Teemu illan kauppareissulla.

Hotelli oli hyvä ja perussiisti. Henkilökunta oli paikoin kiinalaiseen tapaan tympääntyneitä jos pyysi asioita mutta kaikki aina järjestyi. Vettäkin olisi ilmeisesti saanut hanasta juoda mutta pelasimme varman päälle ja joimme pullotettua vettä lähikaupoista. Vahvasti klooratulta se hanavesi ainakin tuoksahti.

Kivan näköistä tien sivustaa keskituloisten alueella.

Meitä oli peloteltu, että Kiina on vaarallinen paikka ja ihmisiltä varastetaan helposti tavarat mutta ilmeisesti se oli vahvasti liioiteltua. Kuuleman mukaan Kiinassa saa huomattavasti kovemmat rangaistukset jos tekee rikoksen jonka kohteena on ulkomaalainen ihminen joten länsimaalaisen näköiset ovat ainakin hyvin turvassa kun käyttää maalaisjärkeä.

Slushin tapahtumapaikka. Varsinainen event oli ylemmän kerroksen hallissa.

Seuraavana päivänä lähdimme valmistelemaan Slushia. Paikan päälle meille selvisi, että tapahtumapaikka on massiivinen messukeskus ja Slush järjestetään vain pienessä osassa sitä. Meille selvisi myös, että meillä on noin kymmenen kiinalaisen vapaaehtoisen muodostama avustustiimi, jolle pitäisi keksiä tekemistä. Kolmantena yllätyksenä tuli, että meidän booth tapahtumassa on noin 3 kertaa isompi kuin mihin on totuttu. Teemu alkoi säätämään asioita kuntoon itse mutta Marko nautti kiinalaisten avustajien käskyttämisestä.

Esittely-boothin koko suhteessa Markoon.
Pistimme siitä porukalla julisteita tilaukseen ( koska Kiinassa on helppo saada printtejä lyhyelläkin varoitusajalla kohtuullisen halvalla ). Kunnon markkinointimateriaalia ei tietenkään opiskelijaporukalla ollut valmiina A0-kokoisia printtejä varten mutta onneksi Teemu oli sentään tehnyt FullHD taustakuvan pelistä niin pistettiin siitä ottaen sitten pari pienempää hätäprinttiä, että näkyy edes pelin nimi ja hahmot jossain.

Lyhimmät jonot pelaamaan Nemesistä oikeastaan koko tapahtuman aikana.
Itse event meni todella hyvin. Porukkaa oli pitkäksi jonoksi asti jatkuvasti ja paikalla kävi myös mm. Peter Vesterbacka, HTC Viven edustajakaksikko ja läjä kiinalaisia sijoittajia ja osa edellämainituista kävi hakemassa myös tuttaviaan pelaamaan. Kiirettä piti niin paljon, että lounastauko unohtui täysin ja tapahtuma vedettiin parin Snickersin ja vesipullon voimin. Eipä siinä innokkaiden pelaajien vyöryssä kyllä nälkä tullutkaan.

Angry Birdistä Angry Bossiksi?
Peliä kävi pelaamassa myös FinPron edustaja, joka innostui pelistä niin paljon, että järjesti meidät seuraavalle päivälle täyteen bookattuun sijoittajatapahtuma Finland Tech Roadshow:hon esittelemään Nemesis Perspectiveä. Hän sanoi, että saa meille järjestettyä pienen käytäväpaikan jossa voimme demota peliämme. Tällä pohjustuksella sitten matkustimme taksilla seuraavana päivänä tapahtumapaikalle...

Tapahtumapaikan sisänäkymää.
Tapahtumapaikkana toimi viiden tähden hotelli Shanghain äveriäimmällä alueella. Käytäväpaikka tarkoitti tilaisuuden huoneen takakulmaa johon sitten aloimme viritellä Viveä.

Teemu ei kehdannut melkeinpä edes nousta seisomaan kun paikka oli niin äveriään oloinen.
Tapahtumassa oli iso kasa kiinalaisia sijoittajia istumassa salin etuosassa kuuntelemassa mm. Huawein toimitusjohtajan alkusanoja. Alkusanojen jälkeen alkoi sijoitusta hakevien yritysten pitchit joihin kuului mm. vaatteita kierrätettävistä materiaaleista tekevä yritys, käytettyjä akkuja kierrättävä yritys, kokonaisvaltaista äänen tuntemista työstävä yritys, Virtual Realityä arkkitehtuurissa hyödyntävä yritys ja pitkän linjan ammattilaisista koostuva peliyritys. Meillä ei viimetipan osallistumisesta johtuen ollut pitchiä vaan pelkästään one-on-one esittelymahdollisuus.

Nemesis Perspectoveä on pelattu huonommissakin piireissä.
Esittelyt sujuivat hyvin. Pääsimme mm. keskustelemaan kiinalaisen, n. 150 miljoonan käyttäjän peliyrityksen edustajan kanssa ja pyydettiinpä Markoa lähtemään saman tien mukaan erään sijoittajan tiloihin jonne hän halusi järjestää tilan pelkästään Nemesis Perspectiveä varten ja jonka sisustus olisi pitänyt suunnitella. Kiinnostusta löytyi jälleen kerran hyvin paljon.

Marko asianmukaisessa asustuksessa tapahtuman jatkoilla.
Tilaisuus päättyi hyvin nopeasti ja siitä jatkettiin suoraan jatkoille samaan tilaan. Tarjoiltavat ruuat ja juomat olivat tietysti huippuluokkaa. Kuuntelimme muutamat puheet eri ihmisiltä ( esimerkiksi Espoon kaupunginjohtaja ja Shanghain kaupunginjohtaja ) ja sitten juttelimme eri ihmisille jotka olivat osallistumassa tapahtumaan. Yllättäen kävi ilmi, että tavallisia ihmisiä hekin ovat ja heidän kanssaan voi keskustella ikään kuin samalla viivalla. Esimerkiksi mobiili- ja VR-pelien suunnittelusta ja toteutuksesta käytiin mielenkiintoisia keskusteluja ja ymmärtämyksen osoittamisen kautta aukeni jälleen lisää kontakteja.

Markon tupakkapaikan näkymät.
---

Tarinan opetus: Teet peliprojektit koulussa niiden ansaitsemalla vakavuudella, olet rohkean itsevarma ja osaat esitellä tuotteesi niin löydät itsesi maapallon toiselta puolelta esittelemästä peliäsi tilaisuudessa jossa euroista puhutaan miljoonissa. Saatat saada siinä ohessa myös runsaasti työ- ja yhteistyötarjouksia.

---

Loppuun vielä pari kuvaa paluumatkalta. Matkustimme Transit Visalla joten Japanista Kiinaan mennessä piti sitten paluumatkalla mennä johonkin muuhun maahan. Tarkoitus oli olla pidempäänkin mutta tällä kertaa menimme vain Seoul Incheonin lentokentän kautta Etelä-Koreassa. Ehkä sitten G-Stariin takaisin Koreaan loppukuusta?

Ei oltu kaukana suurjohtaja Kimblen valtakunnasta.
Seoul Incheonin lentokentällä oli hienot taidevideot kaarevilla ruuduilla katossa.
Viiden hengen orkesteri soitti mm. Frozenin Let It Go:n matkaajien iloksi lentokentän keskellä.
Product Owner Marko pääsi arvoiselleen paikalle Business-luokkaan ilman lisämaksua lennolle Koreasta Japaniin.
Edelleen pysyy mysteerinä mistä tämä siirto Economystä Business-luokkaan johtuu mutta kyllä se meille kelpasi.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kohti uutta projektia

Note: Mainittakoon, että tässä postauksessa oleva teksti on kirjoitettu noin viikko ennen julkaisua. Teksti vain jäi lojumaan luonnos-osioon.

Jamit on ohi ja niiden tulokset ovat selvillä. Jälleen kerran osoittautui todeksi hashtag #KajaaniAlwaysWins kun kolmen suomalaisen tähdittämä tiimi nousi voittajaksi. Allekirjoittanut oli kakkoseksi tulleessa tiimissä joten jätän tarkemman jamiraportoinnin kirkkaimman mitalin saaneille.

Tästä eteenpäin tehdäänkin sitten oikeampaa projektia. Perinteisesti Tridentissä on peliprojekteissa ohjelmoijia kahdesta viiteen ja jos artisteja kiinnostaa niin saa osallistua projektiin. Nyt jostain kumman syystä vaihto-opiskelijat jaettiin seuraavanlaisiin projektiryhmiin:

VR Game ( HTC Vivelle joka hankittiin kouluun sen jälkeen kun Marko ja Teemu vähän esittelivät Nemesis Perspectiveä ):
1x Producer ( Marko )
5x Programmer
7x Artist ( Teemu & Antto, joskin Teemulla aika kulunee pitkälti tulkkaamisessa ja yleisessä johtotoiminnassa Markon kaverina )

Unreal Engine Game:
1x Team Lead / Artist ( Veli-Matti )
6x Programmer ( Aleksi & Jussi-Pekka, jotka tiimi nimesi pääkoodareiksi jotka tekevät melkeinpä kaiken )
6x Artist

Tiimikoot siis ovat yli tuplat verrattuna siihen mitä koulussa on perinteisesti harrastettu. Kielimuuri tulee varmasti hankaloittamaan projekteja entisestään mutta toisaalta tässä on loistava tilaisuus kehittyä ainakin tiimin vetämisessä. Peliprojektia työstetään neljänä päivänä viikossa.

Muutamia lainauksia tiimien ensikohtaamisista:

  • "Mulle on se ja sama mitä tehdään mutta suutun jos joudun tekemään mieshahmoja rintavien naishahmojen sijaan." - Japanilainen miesartisti Unreal tiimissä
  • "Kyllä nää japanilaiset Slackiä alkaa ymmärtää vaikkei sitä ookkaan japaniksi." - Japanilainen ulkomailla vaihdossa ollut VR-tiimin ohjelmoija

tiistai 11. lokakuuta 2016

Soraääniä ja riitasointuja

Perjantain kunniaksi päätimme Markon, Jussi-Pekan ja Veli-Matin kanssa lähteä katsastamaan paikallinen karaokekulttuuri. Lähdimme etsimään sopivaa paikka Imaikesta, jossa olimme aiempina päivinä pyöriessämme huomanneet useita karaokepaikkoja. Imaikessa metrosta noustessamme huomasimme että asemarakennuksen yläkerrastakin löytyi karaokepaikka Manekineko. Ovenpielessä oleva mikrofonia pitelevä Maneki-neko vakuutti meidät välittömästi paikan laadusta, joten päätimme lopettaa etsinnän siihen ja menimme sisälle.

Sisällä homma menikin taas perinteiseksi sompailuksi kun törmäsimme kielimuuriin. Hinnaston selvittelyssä (miten kauan 2500 jenin hinnalla saa hoilata, kuuluuko juomat hintaan, maksavatko kaikki hinnan vai onko myös ryhmäpaketteja), ja muussa häslingissä (kahdesta kassaneidistä kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia, vähintään yhdellä ryhmästä tuli ilmeisesti olla kanta-asiakaskortti, jonka Jussi-Pekka urheasti otti nimiinsä) kesti sen verran kauan, että meidän huvittuneisuutemme alkoi tarttua ympärillä hääräävään henkilökuntaankin. Kun paikalle viimein saapui englannintaitoinen henkilökunnan jäsen ja koko selvittely aloitettiin alusta, nauroimme jo koko porukka sekoilulle. Vahva alku.

Maksettuamme hinnan (noin 2500 jeniä/2h, juomat sisältyivät hintaan), siirryimme omaan karaokekoppiimme.
Mainoskuva, mutta melko lailla tällaisia huoneet olivat
Huone oli melko moderni ja tarpeeksi tilava neljälle hengelle. Biisit valittiin tabletilla älyttömän laajasta valikoimasta japanilaisia ja länsimaisia lauluja. Huvittavasti  vaikutti siltä, että osassa länsimaisista kappaleista oli otettu japaniksi käännetyt sanat ja siitä käännetty taas englanniksi, mistä johtuen sanojen sekaan oli päätynyt muutamia kukkasia.

Hintaan kuului niin paljon juomaa kuin kahdessa tunnissa ehtii juoda. Paikallisista en osaa sanoa, mutta 2500 jenin (noin 22€ ) hintaan suomalainen pääsee kahdessa tunnissa helposti omilleen. Perus oluttuopin lisäksi tarjolla oli umeshuashōchū-viinasta ja jo aiemmin maistelemistamme  ume-hedelmistä valmistettua makeaa likööriä. Toisin kuin umeboshille, umeshulle annan täydet viisi kultaista kajakkia.
Manekinekon Maneki-neko
Illan aikana hoilasimme kaikkea japanilaisen iskelmästä kasarianimetunnarien kautta death metaliin. Mahtui väliin myös Markon komea korealainen freestyle rap-esitys. Kaksituntisemme päätimme tyylillä Judas Priestin Painkiller-yhteislauluun. Kokonaisuutena annan Manekinekolle kaksi ja puoli puista ja ihan mukavaa kajakkia, äärimmäisen positiivinen kokemus.

Karaoken jälkeen tunsimme vielä tarvetta pieneen huvitteluun, joten menimme läheltä löytyvään monikerroksiseen pelihalliin.


Siellä mätkimme aikamme erinäisiä moninpelattavia pelejä. Pelasin Veli-Matin kanssa paikallista Guitar Hero-kloonia, jossa otin myös komeasti turpaan (napeissa oli värit väärinpäin, uskokaa ny!). Pelasimme myös Taiko: Drum Masteria, kaksinpelattavaa rumpurytmipeliä. Rytmissä en pysynyt ollenkaan mutta älyttömän hauskaa oli. Viisi tähteä ja kajakkimerkki, näitä saisi tuoda Suomeenkin.



Arcadeseikkailun jälkeen päätimme etsiä vielä syötävää ennen kotiinpaluuta. Sattuneesta syystä (kello yli puolenyön), ravintolan löytäminen osoittautui hankalaksi. Aikamme seilattuamme satuimme yhä auki olevan ravintolan eteen. Ruokalistoissa ei ollut kuvia eikä sanaakaan englantia, joten tilasimme summanmutikassa eri annokset jokaiselle. Hetken päästä eteemme tuotiin pieni grilli ja erilaisia kala- ja liha-annoksia.


Mikäpä sen mukavampaa kuin päättää loistava ilta pieneen grillaukseen. Joku ilta otetaan uudestaan.

tiistai 4. lokakuuta 2016

"Täällä on tilanne päällä"

Varoitus: Tämä postaus sisältää kuvamateriaalia joka saattaa järkyttää haja-asutusalueiden Pokemon Go -pelaajia.

Nagoyassa kun kiertelee Pokemoneja metsästämässä niin aina välillä ilmestyy jotain harvinaisempaa. Tälläisissä tilanteissa todetaan muulle porukalle, että nyt on tilanne päällä.

Tilannetta etsimässä.

Vaatimattomampi tilanne.

Merkittävämpi tilanne pienellä CP:llä.

Muinainen tilanne naapuripuistossa.

Ruohotyypin tilanne yllätti kouluaamuna matkalla metrolle.

Illan tilanne asuntolan oviaukolla.

Merkittävä tilanne 15 kilometrin kävelylenkillä. Allekirjoittaneen viides Snorlax.

Pääpalkintotilanne selvitetty. Veli-Matille purjoankka oli jo kolmas. Sittemmin ankkamestari on napannut niitä lisää.
Mainittakoon vielä, että viime päivinä purjoankkojen määrä on ollut kasvussa. Tilanteita on tullut niin iltamyöhällä juoksulenkiltä palatessa kuin myös aamulla metrosta poistuttaessa. Purjoankkoja löytyy henkilöstä riippuen tällä hetkellä kahdesta viiteen.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Viikingin tappaja

Kolmikko Marko, J-P ja Vellu tuumailivat aamulla että onpas hyvä sää lähteä huvipuistoon. Bussimatka Nagashima Spa Landiin kesti rapeat 40 min ja vesisadekin ehti jo yllättämään matkalla seikkailijat.

"Älä häiritse, Pokemonit karkaa" -Insinööri, 2016
Näin tämä selfie syntyi:


Saavuimme sateiseen huvipuistoon hetkeä myöhemmin. Paikka osoittautui paljon luultua suuremmaksi. Otimme MegaWonderful passit joilla pääsee kaikkialle, paitsi pokemon safarille.

Täällä jopa Viikinki voi saada mielenrauhan.

Ensimmäinen kokemamme laite Space Shot täräytti porukan luulot pois heti kättelyssä. Suoraan naaman edessä ollut pieni japanilaispoika tuli tajuttomana takaisin tornista alas. Henkilökunnan reaktiosta päätellen tapaus ei ollut mitenkään erikoinen. Arvio Space Shotista, ihan ok.

Huvipuistoreissun lähtölaukaus.

Taju pysyi porukalla ja suuntasimme nokkamme kohti Viikingin tappajaa, Acrobat vuoristorataa.


Edellisen illan saken maistelun ja Space Shotin äkillisen hissikyydin kombinaatio sai myös Keski-Suomen Viikingin sisäisen hissipojan heräämään, sillä tulos oli seuraavanlainen:
Lepakko 1 - Viikinki 0


Koska olemme hyviä ystäviä, päätimme ikuistaa hetken kauniilla selfiellä.

Arvio Acrobatista, yksi viikinki ämpärissä.

Viikinki vetäytyi hetkeksi keräilemään voimiaan takahuoneeseen ja suuntasimme Markon kanssa romanttiselle maailmanpyöräajelulle. Arvio maailmanpyörälle, Tylsä ja hidas eikä saanut edes polttaa kessua.



Palattuamme maailmanpyörästä meitä odotti uskomaton näky.

Viikinki is back in the game.

Kun Viikinki oli elpynyt ja sade aikalailla lakannut, otimme suunnaksi vieressä olevan vesipuiston. Vesipuistossa olikin tarjolla sitten sellaisia liukumäkiä jotka eivät viikingin oloa ainakaan parantaneet. Pahalle ololle ei kuitenkaan saanut antaa valtaa sillä huvitukset eivät selvästikään olleet isoille pohjoisen pojille suunniteltuja ja reunan ylittäminen kävi välillä turhankin lähellä.  Hauskaa kyllä oli, mutta aika loppui kesken ja paikka lyötiin lukkoon. Pääsimme kuitenkin antamaan paikallisille neidoille kovaa kyytiä 5 hengen kumiveneessä. Liukumäkien alapäässä odottavat merivesialtaat palauttivat myös Viikingin suolatasapainon ja näin kolmikko oli valmis viimeisiin koitoksiin.


Huvipuiston puolella sade oli kokonaan lakannut ja pääsimme vuonna 94 rakennettuun White Cycloneen. Se oli iso puinen vuoristorata ja se oli oikein mukava. Arvio Cyclonesta, Se oli puinen ja oikein mukava.

Viikingin metsästysretki alkoi ollaa lopuillaan, kun kohtasimme viimein suuren Teräslohikäärme kaksitonnisen (Steel Dragon 2000) vuoristoradan. Jopa Waasalandian tukkijoki jää kakkoseksi tälle pedolle (maailman 7. nopein vuoristorata). Arvio kaksi täyttä kultaista ämpäriä kajakkeja.

Upean seikkailun kruunasi ehdottomasti kuitenkin bussiaseman legendaarinen purjoankka.


Kiva päivä, kannattaa käydä jos on mestoilla.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Päivän opitut asiat

Tänään graafikot päästettiin irti ryhmiinsä. Meillä oli myös mahdollisuus kuulla kovan luokan japanilaissyntyistä sculptaajaa joka on tehnyt uransa Yhdysvalloissa. Hän sanoi, että virheitä on tärkeä tehdä jotta niistä voi oppia. Listattakoon tähän siis muun ohessa myös päivän virheitä joista voi tulevat japanin vaihtarit ottaa oppia.

1. Tässä koulussa ei ole tuottaja/suunnittelijoita joten ohjelmoijat päättävät keskenään mitä tehdään. Kun kysyin ryhmältäni mikä meidän pelin core on parilla lauseella, sain vastaukseksi pitkän hiljaisuuden jälkeen "Minusta on hauskaa jos meidän hahmo vyöryy ympäriinsä". Ymmärrän vihdoin oikean dedikoidun suunnittelijan tärkeyden. Tiimi itsessään vaikuttaa mukavalta. Opiskelun focus on vain eri asioissa kuin meillä Kajaanissa.

2. Ykköskohdassa viitatusta huolesta pelin contentista ei kannata puhua kummemmin ääneen täällä. Meni neljä koodaria hyvin vaikeeks kun alkoi kysymään tarkentavia kysymyksiä suomalaiseen tapaan jotta voisi ymmärtää peliprojektia. Olisi edes voinut odottaa huomiseen niiden kysymysten kanssa.

3. Pikku-K conbinin ( convenience store ) suklaa croissant ei ole minua varten.

4. Täällä koulutetaan artisteja työllistymään. Kolmannen ( viimeisen ) vuoden alussa artisteille lukitaan työpaikat firmoista ja viimeisen kouluvuoden he opiskelevat firman pelien tyyliä ja heidän käyttämiään ohjelmistoja. Yksi artisti opiskelee täällä Blenderiä koska hänen tuleva työpaikkansa käyttää sitä. Mainittakoon myös, että täältä työllistyy paria mahdollista kesken jättäjää lukuunottamatta 100% vuosikurssin opiskelijoista. Tänään tutustuimmekin esimerkiksi pariin Capcomin tulevaan artistiin ja From Softwaren concept artistiin.

5. Koulupäivät 9 - 18 ei väsytäkkään ihan niin paljoa kuin oletin. Ei tarvi edes piristeitä.

6. Aamun ruuhkametro hajottaa. Paljon. Too many people, too close.

So far, vaikka tähän asti kirjoittamani tekstit saattavat antaa turhautuneen kuvan, Nagoya on ollut mahtava kokemus. Täällä tehdään todella monta asiaa erittäin oikein ja täältä olisi hyvä ottaa mallia niin yksilön kuin myös koulunkin tasolla. Rispektit on isot mutta vastapainoksi hajoiluja ja kummallisuuksia on myös jaettavaksi asti. Käsittääkseni kuitenkin koko porukalla on kajakit pinnalla ja hyvällä fiiliksellä kajakoidaan eteenpäin.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Koulut käyntiin - Graafikko-edition

WARNING: Pitkä postaus mutta kiinnostanee niitä jotka harkitsevat pelialan vaihtoon lähtemistä Japaniin.

Kaiken aikaerosta toipumisen, paikkoihin tutustumisen ja ruokaan tottumisen jälkeen koulunkäynti on vihdoin saatu alkuun!

Graafikoilla homma alkoi sulavasti kun opettajille selvisi kesken koulun esittelykierroksen, että puolet ryhmästä oli graafikkoja. Siitähän olisi riemu ratkennut kun graafikot olisivat vääntäneet koodia paikallisten kolmannen vuoden pro-koodareiden kanssa. Eli noin niinkuin jatkoa ajatellen: Seuraavien kannattaa pitää huoli, että Tridentissä varmasti tiedetään mikä on kenenkäkin rooli gamedev-tiimissä.

Muilta osin graafikoiden meno alkoi mukavasti. Tutustuttiin paikkoihin ja opettajiin, ratkottiin erinäisiä kielimuurin aiheuttamia ongelmia ja käytiin läpi portfolioita. Ensimmäisten päivien jälkeen olemmekin sitten piirrelleet hahmoja sekä leikkailleet ja liimailleet koneiden osien kuvia paperille konseptointimielessä.

Moottoripyörä + helikopteri + tehtaan piippu + random renkaita = Mobile Cannon

"Rawr" said Mr. Cuddles.


Taso on täällä on aivan päätä huimaava ja vaikka opettajat sanoivatkin, että nyt on kovan tason vaihto-opiskelijoita niin kyllä täällä paikalliset vie meitä sata nolla. Ensimmäisen vuoden graafikot tekevät 8 tuntia päivässä mallista piirtämistä ja maalaamista. Ei muuta. Työt on fotorealistisia ja erittäin tasokkaita. Toisen vuoden graafikot pääsee sitten jo peliprojekteihin tekemään sitä hommaa kokopäiväisesti. Kolmantena vuonna jokaisella on jo oma erikoistumisala johon panostavat täysipäiväisesti. Pari kolme tyyppiä sculptaa tripla-A hahmoja, muutama tekee enviroa, osa panostaa lowpoly-mallinnukseen, luokallinen työstää animaatiofilmiä ja jotkut tekevät 2D anime arttia.

Projekteihin osallistuminen on täkäläisillä graafikoilla vähäisempää kuin KAMK:issa (koodarit esimerkiksi suunnittelee peliprojektit ja artistit vaan liittyy projektiin joka kiinnostaa) mutta graafikan määrä on mielestäni muuten juuri sitä mitä sen pitäisi olla, että saataisiin koulutettua kilpailukykyisiä artisteja. Jos Suomen opintolait sallisivat niin korkeakoulujen pelikoulutuksesta saisi kyllä karsia pois kaiken muun paitsi projektit ja grafiikan jos haluaa saada oikeasti työelämään valmiita graafikoita.

Nyt on edessä 10 päivän gamejamit ennalta määrätyissä tiimeissä joissa kolmannen vuoden koodarit ja toisen vuoden koodarit on sekoitettu tiimeihin (vaihtarit myös seassa) ja tarkoituksena on, että ylemmän vuosikurssin opiskelijat opettavat nuoremmille hyviä toimintamalleja ja saavat sitä kautta johtajakoulutusta. Nuoremmat puolestaan oppivat mitä virheitä kannattaa välttää. Erittäin hyvä systeemi ainakin näin alkutuntumalta ja suosittelisin muuallekkin.

Hyvällä hypellä eteenpäin.