Insinööri ulkomailla

Tervehdys täältä Ihmemaasta! Ensimmäinen viikko on nyt takana ja kaikennäköisiä ihmeitä on nähty ja koettu, johan on siis jo aikakin kertoa vähän kuulumisia. Summaan tähän postaukseen lähinnä omia kokemuksiani joita on ehtinyt viikossa kertyä yllättävän paljon, joten teksti on pitkä. Lukekoon ken jaksaa, muille TL; DR: Japanissa ollaan, mukavaa/kuumaa on, ruoka on hyvää, kaikki on värikästä, yhteistyöprojektit isäntäkoulun opiskelijoiden kanssa ovat alkaneet.

Selviytyjät: Nagoya

Lento sujui melko leppoisasti, mitä nyt unta tuli lähtöä edeltävältä yöltä ja lennon ajalta yhdistettynäkin vain muutama tunti. Aika kului Finnairin yllättävän laajasta ja tuoreesta elokuvatarjonnasta nauttiessa (Angry Birds Movie olikin oikeasti ihan hauska, who knew?), toisen kuulokkeen rikkinäisyydestä huolimatta.

Vaikkei elokuva huono ollutkaan, kyllä tämä toimii silti paremmin padi kädessä.

Nagoyan lentokentällä hommat sujuivat nopeasti ja ilman suurempia ongelmia (kiitokset tulkki-Teemulle), josta lähdimme selvittämään, mikä juna veisi meidät väliaikaiseen kotiimme. Asemalla jo kaikki huutaa Japania: seinät ovat täynnä animemainoksia, poika- ja tyttöbändien keikka-/kiertuejulisteita, kylttejä, joissa erinäiset piirretyt eläimet antavat toimintaohjeita ja jopa ihmisen kokoinen Phoenix Wright-patsas ilmeisesti tulevaa peliä mainostamassa.

Laiturille astuttaessa vastaan iskee lähes 30 asteen kostea kuumuus. Pienen sompailun jälkeen oikea juna löytyy ja suuntaamme kohti Nagoya Stationia, jonka lähettyvillä isäntäkoulumme Trident College of Information Technology sijaitsee.

Junan ikkunasta näkyvät maisemat rauhallisen oloiseen kaupunkiin jossa modernien kerrostalojen välistä vielä löytyy vanhanaikaisempia taloja. Saavumme keskusasemalle aamupäivästä, eikä ruuhkasta, jollaista voisi yli 2 miljoonan asukkaan kaupungilta odottaa, näy jälkeäkään (tosin väkeä on silti enemmän kuin Kajaanin villeimmissäkin toripäivissä). Etukäteen saamiemme yksinkertaisten ohjeiden avulla löydämme lopulta Tridentille. Ovella meitä ensimmäisenä tervehtii komea Red Knight-patsas, josta Souls-fanipoikana luonnollisesti innostun suunnattomasti. 

"Miksen minä muka saa viedä tätä mukanani, jos näitä kerran on kaksi maailmassa?"

Seinät ovat täynnä julisteita menneistä tapahtumista ja kuvia opiskelijoiden projekteista, löytyy aulasta vaikuttavan täysi palkintokaappikin. Pian meistä otetaan koppi ja meille esitellään henkilökunta ja tärkeimmät luokat. Iltapäivänä tutustumme läheiseen maanalaiseen ostoskeskukseen ja paikalliseen Giganttiin, Bic Cameraan (jonka jatkuvalla loopilla pyörivää, aivot sulattavaa tunnuslaulua eivät edes joululaulut saa pyyhittyä mielestäni: https://youtu.be/0Sd_5GSWX9A) josta hankimme dataliittymät. Kaiken kiertelyn jälkeen alkaa nälkä jo kurnia, joten käymme tutustumassa lähimarkettiin josta nappaamme mikrolounaat ja palaamme koulun kahvioon. Saan syömäpuikot pysymään kädessä hetken kamppailun jälkeen, jota muut seurasivat ilmeisen huvittuneina. Syömisen jälkeen nappaamme laukut jälleen kantoon ja lähdemme opettajien johdolla metrolla etsimään asuntolaamme. 

Lepoa etsimässä

Asuntolalla meille luetaan oik... kerrotaan asuntolan säännöt ja toimintatavat, jotka hyväksymme mukisematta. Saamme jokainen oman muutaman neliön kokoisen huoneen (lue: vaatekomeron), jossa on kaappi, sänky ja työpöytä, kaikki kätevästi askeleen päässä toisistaan.

Home sweet home

Kaiken tämän seikkailemisen jälkeen alkoi porukkamme olla kaikin puolin loppu. Päädyimme yhteiseen päätökseen, että suunniteltu lähtö seuraavana päivänä viikonlopun mittaiseen Tokio Game Show'hun verottaisi meitä liikaa henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti, ja päätimme käyttää projektien aloittamista edeltävän viikon palautumiseen ja asuinkaupunkimme tutkimiseen. Tokiossa käymistä ehtisimme miettiä uudestaan vaihdon loppupuolella, nyt oli aika heittäytyä körsälleen.

Seikkailupäivät

Seuraavat päivät käytimme Nagoyan tutkimiseen. Seurasimme pokemonien vaellusreittejä milloin mihinkin suuntaan ja vietimme lähes kaiken aikamme asuntolan ulkopuolella. Nähtävää on asuntolan lähellä paljon, ja hankkimillamme korteilla voimme ajella metrolla vapaasti muutaman pysäkin välillä ja päästä lähemmäksi kauempana olevia kohteita. Isompia nähtävyyksiä on käymättä vielä ainakin Nagoyan kaupungin tiedemuseo (ENGINERD ALERT) ja Nagoyan linna. Lokakuussa tapahtuva Nagoya Festival vaikuttaa myös mielenkiintoiselta.

Kaupungin kovin Pokemon-puisto

Kaupunkia kierrellessämme poikkesimme myös kauppaan jossa paatuneimmankin insinöörin sydän sulaisi: Pokemon Centeriin. Siellä homma lähti itse kultakin enemmän tai vähemmän lapasesta ja nopeasti huomattiin, että Tokion reissussa säästetyt rahat tulisivat tarpeeseen. Toistaiseksi hillitsin itseni enkä ostanut mitään kovin isoa tai kallista (*köh* matkalaukkua isompi Pikachu *köh*), mutta minusta tuntuu, että eksymme sinne vielä uudestaan...

Elintärkeitä selviytymisvarusteita hankkimassa.

Sattumalta eräs Jussi-Pekan suosikkibändeistä oli tulossa Nagoyaan keikkaklubi Huck Finniin pääesiintyjäksi päivän kestävään Grind Freaks-tapahtumaan, ja päätin lähteä mukaan katsastamaan paikalliset metallibändit ja kokemaan Nagoyalaisen keikkakulttuurin. Bändejä oli tapahtumassa 10 ja soiton tyyli vaihteli progressiivisesta punkin ja thrashin kautta black metalliin ja esityksien laatu kaameasta erinomaiseen.

Viikon ankaran käytännön harjoittelun jälkeen alkaa meikäläiseltäkin luonnistua puikoilla syöminen, vaikka tekniikassa on toki vielä hiomista. Asuntolamme tarjoaa ruoan kahdesti päivässä kaikkina päivinä paitsi sunnuntaisin ja juhlapäivinä, silloin tällöin voi jopa valita japanilaisen ja länsimaisen annoksen välillä. Päivinä, jolloin asuntola ei ole tarjonnut ruokaa olemme tutkineet lähialueen ravintoloita. Ruoka on paljon mausteisempaa kuin Suomessa, mikä on minusta pelkästään hyvä asia. Lähistöllä on monta sopuhintaista pienempää ja isomman ketjun ravintolaa joissa olen syönyt gyūdon-kuppeja ja currya (curryn normaalitason tulisuus on reippaasti Suomen vastaavaa tujumpaa, ja tasoja on normaalin jälkeen vielä monta). Kokeiltu on myös kalmaria ja tonnikalaa, paikallinen McDonald's sekä suomalaisten perinneherkku: rullakebab (hinta 500 jeniä, kokoa noin 1/4 suomalaisesta perusrullasta). Kokeilematta on vielä nuudeli ja sushi, näkyipä erään ravintolan päällä mustekalan mallinen koristekin...

Koko viikon uutisia hallinnut, Japanin etelärannikolla riehunut taifuuni Malakas saavutti alkuviikosta Nagoyan ja toi mukanaan rankat sateet. Olimme suunnitelleet lähtevämme projektien aloittamista edeltävänä päivänä käymään Nagashima Spalandissa, josta löytyy huvi- ja vesipuisto ja onsen (kuumien lähteiden kylpylä), mutta olosuhteiden pakosta päätimme jättää sen väliin ja käydä sen sijaan Veli-Matin löytämässä, lähempänä olevassa ja huomattavasti halvemmassa Ozone Onsenissa.

Onnistuneen suunnistuksen jälkeen kelpaa tuulettaa

Tiistaiaamuna suunnistimme Veli-Matin johdolla onsenille. Kylpylä oli moderni ja sisälsi noin kymmenen erilaista allasta ja suuren saunan. Suurimmassa osassa altaista vesi oli 40-asteista, ja muutaman altaan vierestä löytyi iso tv joista näytettiin uutisia ja vanhoja poliisisarjoja. Paikassa ei ilmeisesti oltu totuttu näkemään turisteja, ja paikalliset tuijottivatkin meitä häpeilemättä. Sepä ei meitä haitannut ja vietimmekin paikassa rentouttavan parituntisen. Marko ja Veli-Matti ottivat pieneen lisähintaan mukaan lisäpalveluna kivisaunan, jota he myös kovasti suosittelivat. Kokeillaan sitten ensi kerralla.

Nykyhetki

Tätä kirjoittaessani kaksi ensimmäistä projektipäivää ovat jo takana. Me koodarit olemme jakautuneet Tridentin opiskelijoiden kanssa ryhmiin, joissa teemme pelejä, osa Unitylla ja osa Cocos2D-x:llä. Graafikot liittyvät mukaan ensi viikolla. Ainakin toistaiseksi jokainen meistä on omassa ryhmässään, onnekseni omassa ryhmässäni on jopa kaksi englantia puhuvaa opiskelijaa. Japanin kielen kurssista ei ole vielä tietoa, sillä välin opiskelen itse fraaseja ja katakana-merkkejä. Kaupunki on todella siisti ja rauhallinen, siinä on paljon nähtävää ja kaikki ovat todella kohteliaita. Sakeakin on maisteltu.
Tästä tämä lähtee.