Viikingin tappaja

Kolmikko Marko, J-P ja Vellu tuumailivat aamulla että onpas hyvä sää lähteä huvipuistoon. Bussimatka Nagashima Spa Landiin kesti rapeat 40 min ja vesisadekin ehti jo yllättämään matkalla seikkailijat.

"Älä häiritse, Pokemonit karkaa" -Insinööri, 2016

Näin tämä selfie syntyi:

Saavuimme sateiseen huvipuistoon hetkeä myöhemmin. Paikka osoittautui paljon luultua suuremmaksi. Otimme MegaWonderful passit joilla pääsee kaikkialle, paitsi pokemon safarille.

Täällä jopa Viikinki voi saada mielenrauhan.

Ensimmäinen kokemamme laite Space Shot täräytti porukan luulot pois heti kättelyssä. Suoraan naaman edessä ollut pieni japanilaispoika tuli tajuttomana takaisin tornista alas. Henkilökunnan reaktiosta päätellen tapaus ei ollut mitenkään erikoinen. Arvio Space Shotista, ihan ok.

Huvipuistoreissun lähtölaukaus.

Taju pysyi porukalla ja suuntasimme nokkamme kohti Viikingin tappajaa, Acrobat vuoristorataa.

Edellisen illan saken maistelun ja Space Shotin äkillisen hissikyydin kombinaatio sai myös Keski-Suomen Viikingin sisäisen hissipojan heräämään, sillä tulos oli seuraavanlainen:

Lepakko 1 - Viikinki 0

Koska olemme hyviä ystäviä, päätimme ikuistaa hetken kauniilla selfiellä.

Arvio Acrobatista, yksi viikinki ämpärissä.

Viikinki vetäytyi hetkeksi keräilemään voimiaan takahuoneeseen ja suuntasimme Markon kanssa romanttiselle maailmanpyöräajelulle. Arvio maailmanpyörälle, Tylsä ja hidas eikä saanut edes polttaa kessua.

Palattuamme maailmanpyörästä meitä odotti uskomaton näky.

Viikinki is back in the game.

Kun Viikinki oli elpynyt ja sade aikalailla lakannut, otimme suunnaksi vieressä olevan vesipuiston. Vesipuistossa olikin tarjolla sitten sellaisia liukumäkiä jotka eivät viikingin oloa ainakaan parantaneet. Pahalle ololle ei kuitenkaan saanut antaa valtaa sillä huvitukset eivät selvästikään olleet isoille pohjoisen pojille suunniteltuja ja reunan ylittäminen kävi välillä turhankin lähellä.  Hauskaa kyllä oli, mutta aika loppui kesken ja paikka lyötiin lukkoon. Pääsimme kuitenkin antamaan paikallisille neidoille kovaa kyytiä 5 hengen kumiveneessä. Liukumäkien alapäässä odottavat merivesialtaat palauttivat myös Viikingin suolatasapainon ja näin kolmikko oli valmis viimeisiin koitoksiin.

Huvipuiston puolella sade oli kokonaan lakannut ja pääsimme vuonna 94 rakennettuun White Cycloneen. Se oli iso puinen vuoristorata ja se oli oikein mukava. Arvio Cyclonesta, Se oli puinen ja oikein mukava.

Viikingin metsästysretki alkoi ollaa lopuillaan, kun kohtasimme viimein suuren Teräslohikäärme kaksitonnisen (Steel Dragon 2000) vuoristoradan. Jopa Waasalandian tukkijoki jää kakkoseksi tälle pedolle (maailman 7. nopein vuoristorata). Arvio kaksi täyttä kultaista ämpäriä kajakkeja.

Upean seikkailun kruunasi ehdottomasti kuitenkin bussiaseman legendaarinen purjoankka.

Kiva päivä, kannattaa käydä jos on mestoilla.